Hyvinvointialueiden aloittamisen sietämätön keveys vai raskaus: mikä palvelutarve ja rahoitus?

Palvelutarpeesta, sen vähentämisestä ja rahoituksesta on puhuttu, kirjoitettu ja lausuttu hyllymetreittäin valmistelun eri vaiheissa, ja puheet sekä kirjoitukset jatkuvat. Tulevissa eduskuntavaaleissa ja hallitusohjelman sorvaamisessa tämä aihe on varmasti edelleen paljon esillä. On mielenkiintoista nähdä, miten eri vaaliväittelyissä asiaa käsitellään. Tilanne on täysillä päällä! Hyvinvointialueet aloittivat vuodenvaihteessa, lakimuutosten voimaanastumisen jälkeistä elämää on takana kaksi kuukautta, ja nyt todelliset toteumat alkavat näkyä.

Porukkalotossa on parempi mahdollisuus täysosumaan kuin lottoaminen yksin ja yhdellä lottorivillä. Täysosumaa ei todennäköisesti mikään alue tule saamaan, mutta onko alueita, joille yhdenkin numeron oikein saaminen on haastavaa? Meneillään olevassa muutoksessa ”porukkalottoaminenkin” on tehty erittäin vaikeaksi ja toisen alueen voitto on toisen tappio. Tämä on näkynyt selvästi ensinnäkin kuntien siirtyvien kustannusten osalta. Sote-lainsäädäntöön sisältyvä leikkuri, joka vaikuttaa kuntien tuleviin valtionosuuksiin, on vaikeuttanut siirtyvien kustannusten todellisen tason löytämistä. Toiseksi tämä on näkynyt siirtyvän henkilöstön todellisessa määrässä, siirtyvien tukipalvelujen todellisissa kustannuksissa sekä siirtyvien vuokrakustannusten todellisessa tasossa. Eikä tilannetta helpota se fakta, että todellista kustannustasojen nousua ei ole käytännössä kunnolla huomioitu. Voidaanko siis todeta, että rahoituksen oikeellisuus on jossain määrin arvontojen tasolla?

Hyvinvointialueet käynnistävät toimintaansa hyvin erilaisista lähtökohdista. Osa on lähtenyt liikkeelle vapaaehtoisten ja pakollisten kuntayhtymien pohjalta, kun taas osa kuntapohjaisesta mallista. Palvelutarpeen ymmärtäminen, rahoitus ja sen varmistamiseksi tehtävät konkreettiset toimenpiteet yhdistävät kuitenkin kaikkia alueita samalla tavalla. Jos alue ymmärtää asian oikein ja toimii systemaattisesti, konkreettisia tuloksia varmasti saavutetaan. 

On kuitenkin todettava, että kokonaissummiin perustuvaa porukkalottoa viritellään jo seuraavalle kierrokselle. Hyvinvointialueiden, kuntien ja valtion huippuosaajat ovat vieneet rahoitusmalliin liittyvää muutosta eteenpäin äärimmäisen pienillä resursseilla, esimerkiksi oman päätyönsä ohella. Ylipäätään, tätä Suomen mittakaavassa valtavaa uudistusta on viety eteenpäin todella pienillä resursseilla suhteessa uudistuksen merkitykseen ja laajuuteen. Mittaluokaltaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelutuotannon uudistus voisi vastata ”Helsinki-Tallinna junatunnelia”, sillä erotuksella, että palvelutuotannon uudistus tulee toteuttaa lainsäädännön asettamien reunaehtojen sekä aikataulujen mukaisesti. 

Tilanne jatkuu ja valitut vastuuhenkilöt tekevät tärkeää työtä uudistuksen tavoitteiden eteen varmistaen, että palveluja tuotetaan sujuvasti joka päivä. Tällä hetkellä tulisi kiinnittää erityistä huomiota palvelutarpeen todellisten tasojen selvittelyyn sekä analyysiin eri asiakas- ja potilasryhmissä. Lisäksi tulisi selvittää ja analysoida palvelutarpeen suhteutuminen todellisuutta vastaavaan, alueelle saatavaan rahoitukseen. On kriittistä, että palvelutarpeen kytkeytyminen sekä sen muutosten vaikutukset saatavaan rahoitukseen ymmärretään täysin. 

Siirtyvät kustannukset ja sen myötä hyvinvointialueiden tämän vuoden rahoituksen määrä ja siirtymätasauksen ensi vuoden taso määräytyvät jo kovaa vauhtia. Korjauseriä tulee, ja hyvinvointialueiden tulisi kaikin keinoin nyt selvittää yhdessä kuntien sekä toimintansa päättäneiden kuntayhtymien kanssa, että vuoden 2022 tilinpäätösten sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kirjaukset vastaavat oikeita lukuja. Tulee myös varmistaa, että ilmoitukset valtionkonttorille sekä sieltä Valtiovarainministeriöön ovat oikein. Tämä on sekä hyvinvointialueiden että kuntien etu. Tilannekuvan muodostamisen aika on nyt. On erittäin tärkeää, että kaikki hyvinvointialueet toimivat yhdenmukaisesti, jotta tilannekuva kokonaisuudesta vastaa todellisuutta. 

Vuodesta 2024 lähtien laskennallinen rahoitus määrittää hyvinvointialueiden rahoituksen. Monet alueet ovatkin jo käynnistäneet esimerkiksi potilastietoihin kirjattujen diagnoositietojen tarkistuksen ja ennen kaikkea kirjauksiin vaikuttavien prosessien sekä työtapojen kehittämisen. Tulevasta laskennallisesta rahoituksesta 80 % muodostuu tarvevakioidusta osasta, johon vaikuttavat suoraan tietyt alueella kirjatut diagnoositiedot. Vaikutelma kuitenkin on, että kirjauksissa on virheitä ja puutteita - Lisäksi tiedon tuottamisen ja koostamisen prosesseissa on merkittävästi parannettavaa, jotta alueelle kuuluva rahoitus voidaan todentaa ja saavuttaa täysimääräisesti.

Mitä palvelutarve oikeastaan tarkoittaa? Jokaisen hyvinvointialueen tulisi juuri nyt pureutua oman alueen todelliseen palvelutarpeeseen ja tarkastella, miten se tulee kehittymään, ja mitkä asiat vaikuttavat kehittymiseen. On myös huomioitava, että tässä voi olla merkittäviäkin eroja yhden hyvinvointialueen sisällä. Palvelutarve, sen kehityksen ennustaminen ja analysointi on tärkeä avain hyvinvointialueen onnistuneeseen johtamiseen ja kokonaissummaan perustuvan rahoituksen maailmassa elämiseen. 

Hyvinvointialueet tekevät parhaillaan, ja osin ovat jo tehneet, palvelustrategioita, tuottavuusohjelmia ja suoranaisia säästöohjelmia, mitkä ohjaavat palveluverkon hahmottumista. On kuitenkin sanottava ääneen, että kukaan ei tiedä hyvinvointialueiden todellista palvelutarvetta - ja palvelutarpeen ymmärtäminen on se, mikä mahdollistaa alueen johtamisen. Juuri siksi mm. palvelustrategian ytimessä tulisi olla todellisuutta vastaava, rehellinen ja täysin kaunistelematon palvelutarpeen ja tilannekuvan ymmärtäminen kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Kukaan ei vielä tiedä todellista, alueittain toteutuvan rahoituksen määrää, johon kukin alue voi vielä vaikuttaa äärimmäisen paljon. Alueen rahoituksen maksimoinnin keinojen ymmärtäminen luo perustan myös tavoitteellisille keskusteluille ja suunnitelmille luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden kanssa. 

Miksi tarkka, yksityiskohtaiseen tietoon perustuva palvelutarpeen määrittäminen ja sen peräänkuuluttaminen strategisella sekä operatiivisella tasolla on tärkeää? Siksi, että se luo vahvan pohjan hyvinvointialueille myös perustella lisärahoitustarpeet. Lisäksi sillä voidaan tuoda esille faktapohjaisesti nykyisen lainsäädännön kehittämistarpeita sekä vaikuttaa esimerkiksi tulevaan hallitusohjelmaan. On myös todettava suoraan, että tämän työn avulla ymmärretään paljon paremmin hyvinvointialueen investointitarpeet sekä sen vaikutukset investointivaltuuteen. 

Palvelutarpeen analysoinnin lisäksi muihinkin konkreettisiin toimiin, kuten siirtyvien kustannusten sekä muiden rahoituksen eri elementtien sekä niihin vaikuttavien tekijöiden perinpohjaiseen selvittämiseen ja tarkasteluun, tulisi tarttua viimeistään nyt.

Kaiken keskellä tulee kuitenkin pitää kirkkaana mielessä pari perusasiaa: Ensinnäkin tulee muistaa, että alueet ovat olemassa vain ja ainoastaan asukkaita ja asiakkaita varten. Toiseksi tulee ymmärtää, että ilman henkilöstöä ja osaamista alueella ei ole palveluita eikä toimintaa. Ilman asukas- ja henkilöstölähtöistä otetta alueilla ei voida onnistua. On erittäin kriittistä panostaa nykyisen osaavan henkilöstön innostukseen ja haluun toimia alalla sekä panostaa henkilöstön saatavuuteen omalle alueelle. 

Täydellinen palvelutarpeen ennuste sekä suunnitelma rahoituksen maksimointiin tai erinomaisen oivaltava palvelustrategia ovat pelkkiä korulauseita takan sytykkeeksi sopivalla paperilla, jos tekijät puuttuvat, tai tekijöillä ei ole linjauksia ja työkaluja varmistamaan työssä onnistumista. Voisiko todeta, että onnistuminen kulminoituu kaikista näkökulmista johtamiseen ja onnistunut johtaminen on se, joka lopulta ratkaisee pelin ja maksaa kaikkein vähiten? Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessamme.

Kirjoittaja Katariina Lassila, MD, toimii Siemens Healthineersilla vanhempana terveydenhuollon konsulttina.

Kirjoittaja Petri Leino toimii Verona Consulting:ssa seniori partnerina.